Epätavallisten tilanteiden ratkaisu Legendoissa ja lohikäärmeissä sukulaispeleineen

Pelinä on Legendat ja lohikäärmeet (tai Luolien ja lohikäärmeiden laitokset 3+ ja sukulaispelit sekä raskaammat perinteiset pelit mennevät samoilla ajatuksilla).

Pelaan ritaria. Vahva, raskas haarniska, tukeva varsiase käsissä. Ryhmän kimppuun hyökkää kasa luurankoja käytävässä, kun porukka on muutenkin huonossa hapessa. Ja meillä on vielä syytä olettaa että lisälurkkeja on tulossa. Voi ei!

Onneksi lurkit tulivat sivukäytävästä ja pääkäytävässä on ansakuoppa juuri niiden takana. Minulla on vielä ihan hyvin osumapisteitä jäljellä. Ja luurankelithan ovat kevyitä kuin mitä ja minä tukeva ja haarniskoitu.
Käännän siis varsiaseeni poikittain ja jyrään koko lurkkikasan taaksepäin, toivottavasti ansakuoppaan asti. Niitä ehti puolisen tusinaa juosta käytävälle.

Miten pelinjohtaja voi tilanteen ratkaista? Vastaukset tuntuivat jakautuvan kolmeen luokkaan:

1. Sääntötekstin kirjaimellinen luenta. Katsotaan mitä säännöt sanovat. Varsiaseen pituus tai luurankojen mahdollinen keveys eivät vaikuta asiaan, koska niitä ei ole koodattu sääntöihin. (Kenties jotain omia sääntöjä voidaan myös tehdä; tämä ei ole välttämättä jäykkä ja taipumaton lähestymistapa.)
2. Päheysperiaate. Luurankojen työntäminen kuoppaan rynnäköllä näyttää siistiltä ja on ns. hyvä ajatus, joten sille kuuluu antaa vähintään tolkullinen onnistumismahdollisuus ja vaikutus.
3. Mallinnus. Mietitään, että kuinka helppoa lurkkien töniminen oikeasti mahtaisikaan olla (oikeastiko ne ovat kevyitä?) ja annetaan onnistumismahdollisuudet ja vaikutus tämän mukaan.

Tavoite ei ole korostaa jonkin lähestymistavan parhautta, vaan enemmänkin tarjota linssi jonka läpi katsoa pelitapaa ja pelitilanteita.