Teoriakatsaus #16

• https://idiomdrottning.org/say-the-dc. Sandra Snan kirjoittaa, miksi kannattaa kertoa heiton vaikeusaste ennen heittämistä. Pätee D&D:ssä ja perinteisissä peleissä.
• https://www.rollspel.nu/threads/the-big-model-det-onda-det-goda-och-det-fula.77391/. Keskustelu Forgessa kehitetystä isosta mallista ja tietenkin luovista ryhmäaikeista. Osa ymmärtää mallin, osa ei, ja paljon puhutaan päätöksistä henkilöiden antaman palautteen sijaan.
• https://grognardia.blogspot.com/2021/07/random-roll-dmg-p-110-part-ii.html. James Maliszewski lainaa ja kommentoi Gygaxin mietteitä ongelmapelaajista.
• https://www.rollspel.nu/threads/har-rollspelsteori-gett-er-b%C3%A4ttre-upplevelser.77365/. Mitä iloa roolipeliteoriasta on ollut? Välillä GNS-keskustelua ja keskustelua siitä, mitä teoria tarkoittaa.
• https://journals.sagepub.com/doi/full/10.1177/15554120211027109. Jørn Weines ja Melania Borit kuvailevat järjestelmällisen tavan kartoittaa, miten pelimaailma esitetään pelissä, painopisteenä taloudelliset ja ympäristölliset seikat.
• http://adeptplay.com/actual-play/puhvelilinna. Tommi Brander ja Ron Edwards, kokemuksia Tunnelipeikko-seikkailuista (Tunnels and trolls), jotka sopivat yksin pelattaviksi. Tai no, sopivat ja sopivat.
• https://www.rollspel.nu/threads/rytm-f%C3%B6ruts%C3%A4gbarhet-och-dramaturgi.77388/. Tanssimusiikissa on perusrytmi, jota välillä rikotaan. Päteekö tämä roolipelaamiseen? Tuskin.

Pelaajat säätävät noppia

Perinteisissä roolipeleissä pelinjohtajalla on usein oikeus piilottaa sisältöä ja heittää salassa nopanheittoja. Sisällön piilottaminen mahdollistaa pelin ohjaamisen ilman nopanheitoissa huijaamistakin. Tässä on ajatusleikki tai kokeellinen peli, joka ei tee mitään muuta, kuin vaihtaa pelaajan ja pelinjohtajan oikeudet tiedon piilottamisen ja numeroiden säätämisen suhteen päinvastaisiksi.

Tämä on hyödyllinen ajatuskoe, kun miettii, että millä oikeudella ja mitä tarkoitusta varten nimenomaan pelinjohtaja saa tällaisia säätöjä tehdä.

Pelaajien rooli

• Hahmolomake on aina pelaajan yksityinen. Kukaan muu ei saa kysyä tai katsoa, mitä siinä lukee. Pelaaja voi halutessaan aina välillä kertoa jotain tietoja, mutta tämän suhteen liioittelua pidetään epäkohteliaana.
• Pelaaja saa muuttaa hahmolomakkeensa sisältöä koska tahansa ja miten tahansa. Tämän tekeminen niin, että se selvästi rikkoo sääntöjä, on epäkohteliasta.
• Pelaaja heittää noppaa kätensä tai muun näkösuojan takana. Hän voi halutessaan myös jättää heittämättä ja valita haluamansa noppatuloksen tai heiton jälkeen päättää oikeasti heittäneensä jotain muuta. Voi hän myös uskoa noppaa. Nopanheiton näyttämistä muille pidetään epäkohteliaana.

Miksi pelaajat säätävät nopanheittoja?

Asiasta on epäkohteliasta keskustella, mutta yleisiä syitä löytyy:

• Hyvä tarina.
• Dramaattisia tilanteita.
• Jännitystä ja vaaran tunnetta.
• Jotta hahmot eivät kuolisi epädramaattisesti tai kun pelaaja ei ole typerillä teoillaan sitä ansainnut, eli eivät kuolisi vain huonon onnen takia.
• Jotta pelaajan työllä ja vaivalla suunnittelema tarinankaari ei kaatuisi huonoihin nopanheittoihin, tai hyviin sen puoleen.
• Jotta seikkailu ei pysähdy epäonnistuneeseen heittoon.

Pelinjohtajan rooli

Pelinjohtaja heittää kaikki nopat avoimesti ja kaikki valmistelu on jatkuvasti pöydällä muiden pelaajien katsottavana, ja nämä myös saavat kysyä kysymyksiä ja vahtia, että pelinjohtaja oikeasti osaa säännöt ja toimii niiden mukaan. Pelinjohtaja saattaa myös unohtaa joitakin hahmojensa ja tilanteidensa piirteitä, jolloin on tärkeää, että pelaajat voivat auttaa ja korjata häntä. Tämä kaikki on luonnollinen osa pelisopimusta.

Pelinjohtaja, kuten tunnettua, rakentaa tilanteen ja seikkailun, pelaa sivuhahmoja ja kaikkia muita pelimaailman ilmiötä. Hän kertoo tarinaa ja pelaajat pelaavat sen päähenkilöitä.

Teoriakatsaus #13

• https://roolipeliloki.com/2021/06/15/etalarpmanifesti-2021/, Aino Haavisto, kertoo mitä etäelopeleistä on tullut opittua.
• https://vertshuset.podbean.com/e/episode-36-den-andre-l%C3%B8sningen-aka-hvordan-l%C3%B8se-ting-uten-vold/, Michael Stensen Sollien ja Nicolai Krogsrud-Strøm, käyvät ensin läpi tyypillisen väkivaltaisia ratkaisuita koskevan roolipelikeskustelun lävitse. Sen jälkeen pohditaan, miten pelinjohtaa tietynkaltaisia pelikertoja, johon ratkaisuksi tarjotaan tarkkaa suunnittelua tai asioiden siirtämistä pelaajien eteen jos aika meinaa loppua. Pelinjohtaja siis on vastuussa ajankäytöstä ja ylipäätänsä viihdyttäjän roolissa; muita vaihtoehtoja ei mainita.
• https://digital.wpi.edu/downloads/2b88qf87v, Hannah Smith, tutkii yksinkertaisten lukusuoralla liikkumista sisältävien lautapelien vaikutusta esikouluikäisten lasten lukukäsitykseen ja lisäksi pelisuunnittelua opetusmenetelmänä.
• https://nordiclarp.org/w/images/8/84/2004-Beyond.Role.and.Play.pdf, Paul Masonin artikkeli In search of the self, käsittelee Ison-Britannian ja Yhdysvaltojen roolipeliteoriaa ennen Forgea ja nykyistä roolipeliteorian akatemisoitumista. Näkökulma on tarinallisuudessa ja hahmojen pelaamisessa.

Teoriakatsaus #10

• https://grognardia.blogspot.com/2021/05/whats-point-of-ability-scores-part-v.html, James Maliszewski, käsittelee D&D:n muuttuneita oletuksia keskivertoa heikompien ominaisuuksien merkityksestä alkuperäisehköstä laitoksesta Gygaxin AD&D:hen.
• https://lumpley.games/2021/05/24/powered-by-the-apocalypse-part-7-qa-round-1/, Vincent Baker, vastaa kysymyksiin Maailmanlopun voimaannuttamista peleistä ja fiktion tyylilajeista. Myös blorb mainitaan.
• https://vertshuset.podbean.com/e/episode-35-fastaval-med-astrid-s-andersen/, Michael Stensen Sollien, Nicolai Krogsrud-Strøm ja Astrid S. Andersen, keskustelee Fastavalista, ujostuksesta isoja ja tärkeitä pelisuunnittelija- ja muita ropekulttuurijulkkiksia kohtaan ja pelinjohtajan oikeudesta kertoa mitä pelihahmot ajattelevat tai tuntevat.
• https://grognardia.blogspot.com/2021/05/retrospective-bifrost.html, James Maliszewski, käsittelee vanhaa ja kiinnostavaa Bifrost-roolipeliä. Paljon yksityiskohtaisia sääntöjä, mutta toimisiko se kuitenkin pelinä hyvin? Ehkä.
• https://rucore.libraries.rutgers.edu/rutgers-lib/48694/, kappale viisi, kirjoittajana Aaron Trammell, kertoo Diplomatia-pelin harrastelijajulkaisuiden ja amerikkalaisen sotateollisuuden yhteyksistä. Kuten aiemminkin, historiallinen tieto ja näkemys on kiinnostavaa, mutta kirjoittajan tulkinnat välillä erikoisia. Kappale kuusi esittelee joitakin sukupuolettuneita ja rodullistettuja kirjoituksia TSR:n julkaisemasta Dragon (Lohikäärme) -lehdestä ja Foucalt’hon vedoten esittää, että kaikki hahmojen esittiminen lukujen avulla on alistavaa. Pelillistä mielikuvitusta, jossa kaikki asetetaan luvuiksi ja vastakkain, väitetään myös TSR:n tekijänoikeusseikkailuiden syyksi.

Teoriakatsaus #7

• Punainen kyberpunk jakaa kokemusta Bartlen pelaajaluokituksen mukaan. Bartlen artikkeli on klassikko, joka löytyy esimerkiksi osoitteesta https://mud.co.uk/richard/hcds.htm .
• https://www.arkenstonepublishing.net/isabout/2021/05/02/new-on-desk-70-fighting-magic/. Eero Tuovinen suunnitelee leluja sotureiden käytettäväksi Coup de Greyhawk – D&D-kampanjassaan.
• https://ropeblogi.wordpress.com/2021/05/02/runequest-roleplaying-in-glorantha-probabilities-spreadsheet/. Laskin vastustusheittojen todennäköisyydet Runequest: roolipelaamista Gloranthassa -pelijärjestelmälle. Hyvää taulukkolaskentajumppaa.
• http://kotnpodcast.blogspot.com/p/one-shots.html. Murre (engl. Dialect) -pelin nauhoitus. Kiinnostavaa pelissä on, miten siinä tapahtuu paljon ajatusten luomista ja pallottelua ja välillä sovitaan jotain fiktiossakin tapahtuvaa. Tämä myös sekoittuvat toisiinsa.
• http://adeptplay.com/actual-play/thoughts-about-blades-dark. Keskustelu Teristä pimeydessä jatkuu. Mikä on ryöstöjen välisen pelaamisen rooli? Paljonko pelaajat oikeasti vaikuttavat pelin kulkuun?
• http://grognardia.blogspot.com/2021/05/fantasy-not-threat.html. James Maliszewski näyttää, että jo 1978 käytiin tiukkoja koulukuntasotia, sillä kertaa fantasiasotapelaajien ja vanhan kaartin välillä. Ehkäpä perinteiset sotapelaajat todella menettivät harrastuksensa kuunneltuaan ekumeenikkoja, ehkä eivät.
• https://roolipeliloki.com/2021/05/04/tunteita-ja-tunnelmointia-hiekkalaatikolla/. Mikko Rautalahti kirjoittaa miten valikoi pelaajiaan ja johtaa peliä. Näkemys kumpuaa selvästi kokemuksesta ja on terävä. Reseptiä saman toistamiseen ei tarjota.
• https://efemeros.wordpress.com/2021/05/04/ddn-muuttamisen-vaikeudesta/. Sami Koponen kirjoittaa D&D:n sääntöjen ja pelikulttuurin painoarvoista kokemuksistaan lähtien. Pelkät pienet sääntömuutokset eivät riitä, vain pelikulttuuri ja esioletukset jyräävät helposti niiden yli.
• https://www.theseus.fi/bitstream/handle/10024/5125/poytaroolipelaaminen_nuorisotyon_menetelmana.pdf?sequence=1. Milla Porkka ja Minttu Salmikari kirjoittavat roolipelaamisen käyttämisestä sosiaalityön keinona. Kiinnostavaa on pelissä tapahtuva häiriökäyttäytyminen ja myös se, että pelaajat kokivat pelistä puuttuvan toimintavapautta. Liittyivätkö nämä toisiinsa?
• http://adeptplay.com/actual-play/not-too-silent. Ron Edwards kirjoittaa vähän ja kertoo paljon Heränneestä savesta (engl. The clay that woke), joskus outona pidetystä pelistä.
• https://diyanddragons.blogspot.com/2021/04/hit-points-as-bullet-wounds.html. Ajatus osumapisteistä konkreettisina (luotien) osumina. Menee aika eri suuntaan kuin D&D-tyyliset pelit yleensä.
• https://www.youtube.com/watch?v=Cf2G3qJr5EU. Jaroslav Švelch kertoo, mistä hirviöt ilmestyivät peleihin: niitä tarvittiin pelaajien pelatessa ympäristöä, ei toisiaan, vastaan.
• https://www.youtube.com/watch?v=32gYU9kxEj4. Sarah Stang kertoo naishirviöistä ja naisten esineellistämisestä niiden kautta sähköisissä peleissä.
• https://www.youtube.com/watch?v=pGWG7uJKxZk. Aino-Kaisa Koistinen kertoo hirviöistä ja hirviömäisyydestä rajoina, itsen ja toiseuden välisinä.
• https://www.tuni.fi/playlab/the-dedicated-get-richer/. Teemu Martikainen kirjoitti tutkimustiivistelmän artikkelista, jonka aihe on varallisuus Eve online -pelissä. Määräävänä tekijänä on pelaajan peliin upottama aika ja aikaisemmin aloittaneiden pelaajien etu on tähän verrattuna olematon.
• http://levikornelsen.blogspot.com/2021/05/manyfold-theory.html. Levi Kornelsen esittelee ja nimeää erilaisia tapoja nauttia roolipelaamisesta ja minkälaisia yhdistelmiä niistä esiintyy usein luonnossa.

Teoriakatsaus #4

• https://www.arkenstonepublishing.net/isabout/2021/04/11/new-on-desk-67-armor-class-review/. Eero Tuovinen kirjoittaa haarniskaluokasta D&D:ssä ja antaa korvaavan tavan määrittää sen.
• https://archive.org/details/RPGDesignPatterns91309. Whitson John Kirk III on kirjoittanut kirjan suunnittelukuvioista roolipeleissä. Kirjoitettu päälle kymmenen vuotta sitten ja Forge-yhteisössä kirjoitettu, joskaan luovien agendojen teoria ei ole mitenkään oleellinen kirjan ymmärtämiseksi. Suunnittelukuviot ovat tylsiä lukea, mutta ehkä kirjasta voi kaivaa (englanninkielistä) sanastoa? Tai ehkä se voi laajentaa mekaanista kirjoa, joka on lukijan hallussa?
• http://lumpley.com/index.php/anyway/thread/759. Vincent Baker kirjoittaa, miten Otherkind-pelin nopat tuovat jännitystä, osittain hämäämällä vaaran tasolla. Vanha kirjoitus tämäkin.
• https://grognardia.blogspot.com/2021/04/before-osr_12.html. James Maliszewski kirjoittaa muutamista peleistä, jotka olivat merkityksellisiä OSR-liikkeelle, mutta julkaistiin ennen aihetta käsittelevien blogien kulta-aikaa.
• https://grognardia.blogspot.com/2021/04/different-worlds-issue-10.html. James tiivistää Different worlds -lehden kymppinumeron sisältöä. Siellä on kaksi teoria-artikkelia: Glenn F. Blacow pelaajaluokituksista ja Steven Horst roolipelaamisen mahdollisista hyödyistä. Molemmat näistä ovat sittemmin muuttuneet akateemisemmiksi aiheiksi.
• https://mightyatom.blogspot.com/2010/10/apocalypse-world-crossing-line.html. John Harper, vuonna 2010, argumentoi, että Maailmanlopun maailman siirrot eivät anna pelaajille kerrontaoikeuksia muuten kuin hahmon näkökulmasta.
• http://adeptplay.com/actual-play/thoughts-about-blades-dark. Greg ja Ron Edwards. Peliraportti ja erottelevaa keskustelua Terät pimeässä (Blades in the dark) -pelistä.
• http://www.indie-rpgs.com/forge/index.php?topic=26920.0. Keskustelupalstaketju. Kaksi tapaa käyttää 3:16 verilöyly tähdissä -peliä. Varsin hyviä esimerkkejä ja myös taktiikkaneuvoja pelinjohtajalle.

Maksumuurin takana

Akateeminen tutkimus kuuluu ainoastaan yliopistoeliitille. Jos olette eri mieltä, niin kysykää kopiota artikkelista sen kirjoittajilta; yleensä se annetaan mieluusti ja saavatpa palautetta siitä, että pitäisi ehkä harkita julkaisustrategiaansa.

• https://journals.sagepub.com/doi/full/10.1177/15554120211005231. Premeet Sidhu ja Marcus Carter haastattelivat D&D:n viidennen laitoksen pelaajia ja saivat tietoa hahmokuolemista. Nämä koettiin merkittäviksi tunnetasolla ja osa peilasi oikeassa elämässä koettuja kuolemia näiden avulla. Harrastajan näkökulmasta tästä jää täysin ottamatta huomioon kuoleman erilainen rooli eri pelitavoissa. Lienee turvallisinta tulkita, että tässä on kyse pelkästään hahmojuhlistus/käkkimis/prinsessapelaamisesta.

Teoriakatsaus #1

Jotain mainitsemisen arvoisia roolipeliajatuksia, joihin olen törmännyt. Saattaa muodostua tavaksi. Osa on uusia, osa vanhoja asioita, mutta satuin lukemaan näitä nyt. Kommentteihin saapi laittaa lisää kiinnostavaa luettavaa.

• https://www.rollspel.nu/threads/resa-under-medeltiden.76007/ – keskustelupalstaketju keskiaikaisista ja myöhemmistä matkanopeuksista. Armeija yleensä 15-25 kilometriä päivässä, yksittäinen matkustaja esimerkiksi 48, mutta kenties 40-60. Vanhempi matkalainen ehkä 20-30. Epäselväksi jää, mitkä näistä matkanopeuksista ovat ylläpidettäviä ja kuinka helposti.
• https://www.rollspel.nu/threads/rollspel-i-stora-grupper-en-analys.76660/ – D&D 5, kymmenisen pelaajaa verkon yli. Tiivistelmä havainnoista ja haasteista.
• https://darkplaces.wordpress.com/2021/03/27/pre-play-review-of-hedgemony-part-2/ – Per Fischer tutustuu ammattimaiseen sotapeliin nyky-Yhdysvalloista poliittisena vaikuttajana.
• http://adeptplay.com/seminar-hearts-minds/conversation-system-diagrams – Ron Edwards keskustelee kaavioista, joita hän käyttää pelien tutkiskeluun ja erityisesti palkkiokehien tunnistamiseen. 3:16 on erityisesti keskustelun alaisena.

Miseries and misfortunes – suunniteltu pelinjohtotapa

Kirjoittelin aiheesta aiemmin englanniksi: https://ropeblogi.wordpress.com/2020/12/29/how-to-play-miseries-and-misfortunes/

Nyt, kokemuksen ja paremman sääntötuntemuksen kanssa, vaikuttaa siltä että oletettu pelitapa on todellakin hahmoja juhlistava.

Laajempi rakenne

Pelinjohtajalla on päävastuu seikkailuiden tarjoamisesta, pelaajalla motivoituneen hahmon pelaamisesta. Seikkailun jälkeen useampi hahmo päätyy luultavasti tauolle mortal coil -heittojen vuoksi. Tällöin pelinjohtaja voi tarjota seikkailun taukojen mentyä ohi tai vaihtoehtoisesti ennen sitä. Pelaaja saa kuitenkin päättää, jatkaako hän samalla hahmolla vai tekeekö uuden, jos edellinen on jo pelikunnossa.

Toisaalta epäilen, että suunnittelija itse on pelannut enemmän kertapelejä. Tämä näkyy siinä, että pelissä ei ole sääntöjä tarkemman pelaamisen ulkopuolisille tapahtumille. Koen pelille uskolliseksi tavaksi jättää tämä aika oleellisesti huomiotta; kenties kertoa muutamalla virkkeellä, että mitä kenellekin nyt taas kuuluu uuden seikkailun alkaessa.

Pelinjohtajan toki kannattaa suunnitella seikkailut hahmojen ympärille ja käyttäen aikahyppyjä oikeutuksena niille.

Seikkailun aikana

Pelinjohtaja voi lyödä hahmoja kovaa. Eteenpäin kaatuminen ja ennen kaikkea mortal coil:in mahdollistamat uusiksiheitot valtavilla eduilla tarkoittavat, että hahmot kyllä pärjäävät, jos pelaajat niin haluavat. Ainoana hintana on hahmon mahdollisen uran lyhentäminen. Nopanheitot siis lähinnä muuttavat vähitellen hahmon asemaa tilanteessa paremmaksi tai huonommaksi, tai sitten kertovat, että pitääkö oleellisessa tilanteessa käyttää tai olla käyttämättä elinikää onnistuaakseen kuitenkin.

Henkilökohtainen ongelma

Tämä kaikki on varsin selkeää. Pelitapa vain ei satu kiinnostamaan minua, olen tässä huomannut. Haluan oleellisten heittojen määrittävän pelin kulkua, sen sijaan että ne kertoisivat paljonko pitää maksaa, jotta heiton voi jättää huomiotta.

Hahmo-optimointia pelin armoilla

D&D:n kolmannella laitoksella ja sukulaispeleillä on omia hyviä puoliaan. Pelijärjestelmä on rakennettu melko vakaalle ja simulaatiohenkiselle pohjalle, joka toisaalta kattaa hahmojen kehityksen puolijumaluuteen asti. Samat säännöt pätevät myös mörköihin, mikä tekee siirtymän möröstä pelaajahahmoksi ja toisin päin mahdolliseksi.

Toisaalta en välitä hahmo-optimoinnista, joka koostuu valtavan pitkistä listoista tavaraa, joista pitää valita jotain. Sen sijaan tilanteeseen ja olosuhteisiin sopeutuminen on ihan kiinnostavaa.

Alkuasetelma DCC:stä

Jokainen pelaaja aloittaa neljällä maajussilla, joilla on satunnaiset ominaisuudet, satunnaiset taidot ja satunnaiset valtit. Näitä pelataan yhtä kerrallaan ja jos tämä kuolee, seuraava kehiin. Jos joku selviytyy alkuseikkailusta, hahmolle arvotaan mahdollinen sivuhahmoluokka – asiantuntija, soturi, tietäjä tai ylimys. Pelaaja saa sitten päättää, vaihtaako hahmo luokkansa vai pysyykö maalaisena, jolloin saa seikkailusta kokemusta.

Kampanjarakenne

Jokaisena vuodenaikana (voi vaihtaa kuukausiksi tai vuosiksi) jokainen hahmo voi osallistua seikkailuun, käyttää vapaa-aikaa tai kouluttaa toista hahmoa.

• Seikkailu: kuten olettaisi.
• Uuden hahmon kouluttaminen: Hahmo voi opettaa uudellelle hahmolla hahmoluokkansa (tämän ei tarvitse aloittaa maalaisena), taitonsa (jos hahmoluokka sallii), valttinsa (sikäli kuin vaatimukset täyttyvät) ja luokkapiirteensä. Tämä ei anna uuden hahmon valita lisää asioita, vaan antaa korvata satunnaistamisen toiselta oppimisena.
• Tason saaneen hahmon kouluttaminen toimii vastaavasti; tämä voi valita tason, taitonsa ja niin edespäin kouluttajansa mallin mukaan satunnaisvalitsemisen sijaan. Jos kouluttaja on tason kaksi velho, voi hän kouluttaa toista valitsemaan velhotason, kunhan toisella on niitä sillä hetkellä alle kaksi.
• Rahaa voi ansaita työnteolla.
• Taitoja ja valtteja voi käyttää esineiden valmistamiseen, taikatutkimukseen jne.
• Tietopohjaisia taitoja voi käyttää seikkailun luomiseen: pelaaja kysyy, miten voisi löytää tietyn seikan maailmasta ja heittotulos kertoo, onnistuuko se, onko se suoraviivaista vai hankalaa. Pelinjohtaja sitten valitsee tai kirjoittaa sopivan seikkailun. Tyypillisesti seikkailu koskee hahmonluontivaihtoehtojen laajentamista: tietyn taidon, valtin tai hahmoluokan osaajan tai tietyn lajin saamista pelaajakäyttöön.

Uudet hahmot

Oletuksena pelaajalla on neljä täysin satunnaista maalaishahmoa. Jos joku hahmoista toimii opettajana, tämä voi opettaa jonkun uuden hahmon toisen hahmoluokan jäseneksi tai opettaa valtteja tai taitoja, eli mahdollistaa näiden valitsemisen. Tätä käytettäneen sellaisen hahmon kanssa, joka on heittänyt hyvät ominaisuudet ja jossa on seikkailija-ainesta niiden johdosta.

Satunnainen hahmo on todella satunnainen: pelaaja ei saa tehdä yhtään valintaa, vaan hahmo on ihminen satunnaisilla ominaisuusarvoilla, taidoilla, kielillä ja valteilla. Tämän saa toteutettua helpohkosti Abulafia-wikissä tai sitten yksinkertaisella ohjelmoinnilla.

Hahmo-optimointi pääsee vauhtiin, kun muutama hahmo on opettajina. Kannattaako hyvä hahmo jättää opettamaan muita vai laittaa seikkailemaan ja suorittamaan? Kuka opettajista opettaa mitäkin uutta hahmoa ja missä määrin ottaa vastaan tarjottuja (usein keskinkertaisia) valtteja, missä määrin nopata uusia?

Hahmojen kehitys

Maalainen voi, yhden selvityn seikkailun jälkeen, vaihtaa luokkansa satunnaiseksi sivuhahmoluokaksi. Heiton jälkeen pelaaja päättää hyväksyä tai hylätä tarjotun luokan. Uusi noppaus uuden seikkailun jälkeen. Jos hahmo ehtii toiselle tasolla, on ensimmäinen pysyvästi maalaistaso, mutta toisen tason voi edelleen muuttaa muuksi.

Vastaavasti seikkailusta selviävä sivuhahmoluokkainen hahmo saa mahdollisuuden muuttua satunnaisen pelaajahahmoluokan jäseneksi. Pelaajahahmoluokka riippuu sivuhahmoluokasta; soturista täyden hyökkäysbonuksen luokkiin tai munkiksi, esimerkiksi. Jos hahmoluokka ei onnistu ryhmittymisrajoitteiden takia tai ei kiinnosta pelaajaa, hän voi ottaa sen sijaan kokemusta. Parempi onni seuraavan seikkailun jälkeen.

Kun hahmo vaihtaa luokkaa, taitopisteiden kanssa pitää hieman säätää, mutta muuten homma lienee suoraviivaista. Helpointa on lienee laskea hahmon taitopisteet uuden hahmoluokan mukaan, ja jos niitä on liikaa tai oikea määrä, ollaan valmiita; muuten saa tarpeen mukaan lisäpisteitä.

Kun pelaajahahmoluokallinen hahmo saa uuden tason, voi hän ottaa sen satunnaisessa nykyistä muistuttavassa luokassa (vaikkapa samooja saattaa pysyä samoojana, alkaa barbaariksi, druidiksi, taistelijaksi tai voroksi; näistä arvotaan satunnainen) tai sitten etsiä koulutusta. Joka tapauksessa kaikki uuteen tasoon liittyvät valinnat tapahtuvat satunnaisesti, ellei koulutusta ole; poikkeuksena ominaisuusnosto, jonka pelaaja saa sijoittaa halunsa mukaan.

Seuraamuksia

Koska hahmo kehittyy satunnaisesti, on kovin vaikeaa saada kerrostuvia kykyjä, kuten useampaa taitopistettä samaan taitoon, valttiketjuja tai useampaa tasoa samaan hahmoluokkaan. Hahmo, joka johonkin näistä pystyy, tarjoaa sitten nopean tien samaan temppuun muillekin.

Perinteisen hahmo-optimoinnin kirjatuntemus korvataan päätöksenteolla saavutettujen etujen hyödyntämisen ja uusien temppujen etsimisen välillä. Kampanjan hahmovaihtoehdot tulevat olemaan melko varmasti erikoisia, ja voi osoittautua, että valttien ja taitojen arvostukset tulevat poikkeamaan totutusta.

Kilpailullisuus?

Peliä voi lähestyä puhtaana yhteistyöpelinä tai sitä voi pitää kilpailuhenkisenä. Avainkysymys on: annatko hahmojesi kouluttaa liittolaistesi hahmoja vai etkö?

Kirjallisuus

Jos mukana on rajattu määrä kirjoja, esimerkiksi pelkkä Pelaajan käsikirja, homma pysyy helpommin kasassa. Toinen ääripää on heittää kaikki mukaan, koska eivät pelaajat kuitenkaan saa juurikaan päättää, mitä vaihtoehtoja juuri heidän hahmonsa saa käyttöönsä. Toisin kuin perinteinen hahmoaskartelupelaaminen, tämän pelin satunnaisuus antaa lahjana kestävyyden vaihtoehtorunsauden edessä. Toisaalta esimerkiksi kohtuuttoman erikoistuneet valtit ja loitsut voivat harmittaa.

Aukkoja

En ole ottanut kantaa siihen, miten pyhät hahmot saavat taikoja (vuodenajan mietiskely antaa yhden satunnaisen loitsun; ei ylärajaa), siihen miten taitopisteet tarkkaan ottaen jaetaan, miten kokemusta saadaan (tavallisten sääntöjen mukaisesti?), enkä nippuun muita asioita. Pelinjohtajan puolelta seikkailunsuunnittelu on täysin avoinna. Peliin sopisi aivan hyvin kiertävä pelinjohtajan rooli.

Kampanjalle kannattaa ensin valita runko (hirviönmetsästäjiä, merirosvoja, …), jonka jälkeen yksityiskohtia on parempi hioa.

Miksi vaivautua?

Tässä pelissä avainasemassa olisi julmaa hahmonkehityssäännöstöä vastaan taisteleminen ja toisaalta tehtävien suorittaminen. Todennäköisesti melko haastevetoista ja ehkä sääntökeskeistä olisi touhu, eli jos ne eivät nappaa, kannattaa etsiä toinen peli.

Tutkimuksen pelaaminen

Pelaamme vaikkapa velhoa tekemässä taikatutkimusta. Velhon tavoitteena on ymmärtää maailmankaikkeuden salaisuudet, jotta hän voisi paremmin hyödyntää niitä ja loitsia haluamiaan taikoja, tehdä haluamiaan mahtiesineitä. Haluamme myös, että tätä ei toteuteta pelkällä nopanheitolla, vaan että metafyysinen pohdiskelu on olennainen osa peliä; ei siis pelkästään niin, että joku pelaaja höpisee jotain maagisen kuulosta kerrontana noppailun jälkeen, vaan niin, että tutkittavan asian metafyysiset perustelut ovat olennaisena osana tutkimuksen onnistumista.

Tämä liittyy erityisesti velhojen torni -peliajatukseen (osoite: https://ropeblogi.wordpress.com/2015/08/30/velhojen-torni/ ) ja ehkä muihinkin (alustavaa listausta täällä: https://ropeblogi.wordpress.com/2020/08/23/mihin-seuraavaksi-roolipelaamisessa/ ). Toisaalla Eero Tuovinen on pitänyt jotain tämänkaltaista toimintaa Coup de main in Greyhawk -kampanjassaan, https://www.arkenstonepublishing.net/isabout/2020/06/07/new-on-desk-23-coup-de-main-in-greyhawk/. Voihan samaa ajatusta käyttää paljolti muuallakin, mutta yleistykset jätän lukijan omaksi huviksi.

Metafyysinen perusta

Jostain on aloitettava. Pelattava peli määrittänee tietyn määrän taikuuden toiminnasta esimerkiksi loitsulistan tai taikojen ominaisuuksien kautta. Ehkä se jopa keskustelee taikuuden toimintaperiaatteista, ehkä ei. Tämä kuuluu kuitenkin perustaan; miten ikinä taikuutta selitetäänkin, pitää sen olla sopusoinnussa jo pelissä olevien seikkojen kanssa.

Laajentaminen ja täsmentäminen

Pelaaja saattaa lähteä halusta täsmentää pelin metafysiikan ymmärrystä, mutta yleensä tavoitteena lienee kuitenkin kehittää uusi loitsu, muokata olemassaolevaa tai luoda taikaesine. Tällöin pelaajan tulee kertoa, miten taikuus toimii tässä tapauksessa. Taikuuden teoriaa tällöin joko laajennetaan kattamaan uusia tapauksia tai täsmennetään sen soveltumista juuri tässä tilanteessa.

Tämän jälkeen ryhmä, tai pelinjohtaja, tarkistaa kuinka hyvin esitetty teoria vastaa totuutta (jos se on määritetty) tai on sopusoinnussa metafyysisen perustan kanssa. Tästä tulee muunnoksia varsinaiseen luovaan toimintaan; jos ehdotus on selvästi sopusointuinen tai peräti välttämätön seuraus totuudesta, se on oletettua helpompaa, ja jos sen ja totuuden välillä on ratkaisemattomia ristiriitoja ja jännitteitä, se on vaikeampaa. Ehdotus voi olla sopusoinnussa todellisuuden kanssa, vaikka sen perustelut olisivatkin hölynpölyä.

Uusi luomus onnistuessaan helpottaa vastaavien projektien mahdollisuuksia ja epäonnistuessaan näyttää tämän tulkinnan olevan virheellinen ja jotain muuta pitäisi keksiä seuraavaksi.

Korpuksen kasvattaminen

Jos metafyysistä totuutta luodaan pelatessa, eikä se siis ole jo esimerkiksi pelinjohtajan etukäteen päättämä, voi olla kiinnostavaa lisätä peliin uusia teoksia taikuuden teoriaa täsmentämään. Nämä voivat olla roolipelikirjoja loitsuineen tai todellisen maailman kirjoja, joiden esittämä taikuuden teoria halutaan ottaa huomioon pelissä.

Tällöin asiaa tutkivan velhon pelaaja argumentoi, miksi juuri tämä kirja on sopusoinnussa jo määritellyn teorian kanssa. Sopusointuisuuden perusteella asetetaan sopivan taitoheiton vaikeus ja onnistunut heitto tarkoittaa, että nyt teos on hyväksytty mukaan perustotuuteen taikuudesta. Tästä tulee jännittävämpää, jos toinen velho on teoksen lisäämistä vastaan. Tällöin asia voidaan ratkaista vastustusheitolla sopivien muunnosten kera.

Yhteistyö

Tutkimusta tehdessä yhteistyö on poikaa. Tässä se toteutuisi siten, että pelaajat keskustelevat etukäteen taikuuden toiminnasta. Tämän toivoisi paljastavan jännitteitä ja heikkoja kohtia, jotka voi sitten huomioida työssä, tai jotka toisaalta voivat kaataa hankkeen.

Myös peli saattaa tuntea erilaisia etuja tai haittoja yhteistyöstä. Niitä kannattaa toki käyttää, mutta vain jos yhteistyötä oikeasti tapahtuu.

Sopiiko tämä peliin?

Tässä avattu pelitapa nojaa vahvasti pelaajien taitoon ja omaan toimintaan. Jos pelaajia ei metafysiikka kiinnosta, kannattaa tehdä jotain muuta. Jos metafysiikka ei ole hyvin hallussa, niin pelaamalla oppii. Jos haluaa tehdä kaiken hahmon taidoilla, niin niinhän pelit on valmiiksi kirjoitettu.

Käyttäisin tätä mallia ehdottomasti haastepelaamisen yhteydessä ja ehkä joissakin muissa tilanteissa.